Miksi lapseni eivät kuuntele minua ja napsauta?

Synnytyksen aikana ja lapsen kasvattamisen jälkeen vanhemmat oikeutetusti toivovat kiitollisuutta, mutta useimmiten eri kasvatusvaiheissa he saavat tottelemattomuutta ja jopa aggressiota.

Yksipuolinen vastaus kysymykseen siitä, miksi lapsi huutaa jatkuvasti, napsauttaa vanhempiaan ja ei tottele, kukaan ei voi antaa. Loppujen lopuksi on joka tapauksessa olemassa syitä tähän, mutta yritetään pohtia niitä yleisimpiä.

Miksi lapset eivät kuuntele vanhempiaan?

Vauvat, etenkin kahden vuoden kuluttua, eivät yksinkertaisesti osaa ilmaista kielteisiä tunteitaan ja tunteitaan toisella tavalla. Siksi protestitapauksessa lapset eivät tottele äitiään, kun he pitävät oikeina. Tottelemattomuuden ja hysteerian tapa on ainoa, jota heillä on käytettävissään. Poistuminen tästä tilanteesta voi olla vain ystävällisyys ja ymmärrys vanhemmilta, mutta ei rangaistusta.

Monet vanhemmat ovat hämmästyneitä: "Miksi lapseni eivät kuuntele minua ja napsauttavat minua, kirjaimellisesti tasaisella kentällä?". Jo varhaiskouluikäisenä, epärehellisyys vastauksena yhteiseen pyyntöön voi antaa lapselle tavallisen impotenssin. Kun kaikki lapsi, ollessaan jopa teini-ikäinen, tajuaa täydellisen riippuvuuden vanhemmistaan, mutta haluaa olla itsenäinen, ei tietämättä.

Kuinka voin auttaa häntä?

Kyllä, kyllä, se on lapsi, ja hänen ja hänen puolestani. Hän kärsii huonosta käyttäytymisestä ja hänestä, eikä vain läheisistä. Ensinnäkin on välttämätöntä aloittaa vuoropuhelu ja milloin tahansa. Vain rauhalliset, tarkoitukselliset aikuisten sanat ja vilpittömät ymmärrys poikansa tai tyttärensä kokemuksista voivat muuttaa tilannetta.

Jos et ymmärrä, miksi lapsi ei tottele ensimmäistä kertaa, kuuntele häntä tarkkaan. Ehkä hän haluaa välittää, että hänellä on jännittynyt tilanne yhden perheenjäsenensä tai vertaisryhmänsä kanssa, ja hän yrittää näin ollen ottaa lähimpään ihmiseen ongelman ratkaisemisen, mutta ei pyyntöjen kautta, mutta niin epämiellyttävän.

Kun lapsen toimintoja on vaikea ymmärtää, ja on ehdottoman välttämätöntä toteuttaa aktiivisempia toimenpiteitä kuin sydämen keskinäinen keskustelu, ei se ole ruumiillista rangaistusta, joka tukahduttaa edelleen kasvavaa persoonallisuutta mutta riistää iloa. Tämä on tehokas menetelmä, mutta sen on oltava selkeästi kiinni ja älä sammuta valittua polkua.